Tämä blogipostaus saa inspiraatiota menneiden vuosien FemPeda blogeissa vierailleista pehmoeläimistä ja sienistä, ja ylipäätään yllättävistä kumppaneista pedagogisissa pohdinnoissa. Jauhomato onnistui luikertelemaan tähän blogiin, koska FemPedassa puhuttiin pehmoeläimistä ja sienistä, mikä sai minut miettimään jauhomatokohtaamistani. Ja sattuipa sitten vielä niin että FemPedan lähitapaamisen jälkeen kävin Kiasmassa, jossa huomasin (taas) ihmetteleväni jauhomatoja (ARS17/ Aude Pariset/ greenhouses). Ja silloin päätin että, ok, jauhomadoista tulen kirjoittaman. Tai ei, en kirjoita jauhomadosta. Sittenkään. Vaan jaan oman pienen pedagogisesti merkittävän kohtaamisen (johon kyllä liittyy jauhomato) ja mietin. Mietin kovasti. Pedagogisia juttuja.
Jauhomato (joka tiedetään/tunnetaan – ainakin – ruokakaapin epätoivottuna vieraana, ruokana
ja nykyään myös kyvystään muuttaa muovia biohajoavaksi jätteeksi) tuli
ajatteluni kumppaniksi tahtomattaan PDC’16 konferenssin työpajassa, jossa tutkijakaksikko
Lindström & Ståhl haastoivat pohtimaan eettisyyden ja vastuun tuottumista
monilajisissa kohtaamisissa. Työpajan taustalla oli tutkimusprojekti ja
erilaisia interventioita, joiden aikana oli jaettu "jauhomatokompostointipaketti-protoja"
ihmisille hoivattavaksi ja huollettavaksi. Tavoitteena oli avata erilaisia
näköaloja elämään muovin kanssa (tai ilman). Ja niin myös työpajassa rakensimme
jauhomatokoteja, ja ihmettelimme eläviä ja ruuaksi paistettuja jauhomatoja.
'Plastic imaginaries: becoming response-able stakeholders' interactive workshop / Lindström & Ståhl / PDC'16 Århus, Denmark / Kuva: Suvi P. |
Jauhomato ei makuaistimuksellisesta
kiehtovuudestaan huolimatta tuottanut kuitenkaan vain kulinaristisia pohdintoja, eikä se
myöskään muistuttanut vain Tyynenmeren jätepyörteestä, muovista, jätteestä.
Niistäkin. Sillä että kohtaamme jauhomatoja ja erilaisia öttiäisiä on väliä –
oppimiselle ja maailmassa olemiselle, kuten sanovat (ks. esim. Dumit 2014 Writing the Implosion- Teaching the World one Thing at a Time). Tavalliset asiat
tekevät yhteyksiä näkyväksi.
Näiden lisäksi syy miksi
jauhomato kihisee ajattelussani - ja nyt tässä blogissa - on se, että aloin ymmärtämään
jauhomadon kanssa jotain, joka oli sitä ennen ollut vain ja vaikea käsite. En
siltä, siitä, sen kautta, vaan sen kanssa. Ja se on ajatus joka on vähintään
yhtä kiehtova kuin muovia mutustava jauhomato itsessään. Niinpä tässä kirjoituksessa jauhomatoa voisi ajatella ennenkaikkea linkkinä tai avauksena feministisiin
materialistisiin pedagogioihin (esim. Hinton &
Treusch, eds., 2015; Teaching with Feminist Materialisms), jotka pohtivat muun muassa opetuksen materiaalisuutta ja
affektiivisuutta: Mitä kaikkea/muuta opetukseen, luokkahuoneeseen, oppimiseen
osallistuu? Jauhomadon kanssa jäin pitkäksi aikaa miettimään materiaalisen ja affektiivisen mahdollisuuksia opetuksessa, sillä se oli saanut yhtäkkiä puheen ja
tekstin parissa liikkuvan opettamisen tuntuvan riittämättömältä. Eikä siinä
post-itit ja kynäpaketti vielä paljon tuntuneet auttavan.
Kuitenkin, (ehkäpä onneksi) opetukseni on vähäistä ja verkko-opetusta,
sillä muuten olisin varmaankin jo kiikuttanut jauhomatopurkkeja luentosaliin. Lopputulos
olisi luultavasti ollut yksi epäilemättä opettajan innostuksella ladattu, mutta loppuunastimiettimätön pedagoginen kokeilu, jonka opetusta tai oppimista tukeva
potentiaali olisi jäänyt vähäiseen tai ollut vähintäänkin satunnainen. Eikä
jauhomadoiltakaan olisi kukaan mitään kysynyt.
Joten, tämän blogipostin pointti ei ole jauhomato – kaikesta
huolimatta. Tämän blogipostin pointti on pohdinta siitä, millä tavalla
pedagogisilla kumppaneilla, kanssa-opettajilla jotka ovat enemmän-kuin-minä, on
minulle ja opetukselleni väliä, ja millä tavalla minä niistä välitän. Ehkäpä jauhomato onnistui tekemään näkyväksi juuri sen. Opimme aina asioiden kanssa – joskin myös niistä, niiltä, niiden
kautta – ja niistä huolimatta. Ja jokatapauksessa, onhan se 'enemmän-kuin'
siellä ’luokkahuoneessa’ jo. Ja se tekee opettamisesta ja oppimisesta
arvaamatonta. Tai oikeastaan, mitä se tekee opettamiselle ja oppimiselle?
- Suvi P. -