lauantai 9. syyskuuta 2017

Tuijan viikkobloggaus: Kiireetön tila

Viikko sitten, Feministisen pedagogiikan kurssin Helsingin lähipäivien jälkeen olin ns. liekeissä, intoa täynnä ja ideoita pullollaan. Olisin halunnut kirjoittaa tämän blogin heti junassa kotimatkalla, mutta minulla oli muutama lausunto kirjoitettavana. Viikonloppuna en ehtinyt ystävän 40-vuotisjuhlinnalta, ja maanantaista alkaen päivät ja illat täyttyivät kokouksista, hankehakemuspalavereista ja rahahakemusten kirjoittamisesta. Syyskuu näytti todelliset kasvonsa: vähintään 10-tuntisia työpäiviä ja illalla kotona vähän lisää töitä, deadlineja, kokouksia, rahanhakua, rahanhakua, rahanhakua, eikä puhettakaan mistään "ylimääräisestä", kuten nyt tämän blogin kirjoittamisesta. Jossakin ajatusten taka-alalla tämä bloggaus on ollut koko ajan, mutta nyt kun lauantai-iltapäivänä istun kirjoittamaan, arjen kaaos on pyyhkinyt ideat mennessään.

Kiireen tuntu on liian tuttua opetustehtävissä toimiville. Tuntuu, että aikapula ja stressi lisääntyy vuosi vuodelta, vaatimukset kasvavat ja paineet myös. Kurssien suunnittelu, opetuksen kehittäminen, uuden ideointi ja paneutunut tekeminen tahtovat jäädä vähiin, kun on vain suoritettava: äkkiä luento kasaan edellisten vuosien pohjalta, pikaisesti tenttien korjaamista, loputonta opiskelijoiden sähköposteihin vastaamista, eikä koskaan aikaa pysähtyä miettimään opetusta ihan oikeasti.

Feministisen pedagogiikan kurssi on poikkeus ja etuoikeus: se on sellainen tila, jossa on lupa pysähtyä miettimään omaa ja toisten opetusta, keskittyä ihan vain pedagogiikkaan. Ainakin minä nautin Helsingin lähipäivistä ihan suunnattomasti juuri siksi, että kiire hetkeksi pysähtyi, oli lupa olla istua, kuunnella ja keskustella opettamiseen liittyvistä asioista sellaisten ihmisten kanssa, jotka kaikki jakoivat kiinnostuksen opettamiseen liittyviin asioihin.

Yritetään pitää tämä feministisen pedagogiikan kurssitila - tähän luen kuuluvaksi lähitapaamisten lisäksi Moodlen keskustelut ja tämän blogin - kiireettömänä, turvallisena, tukevana ja inspiroivana tilana, yhteisenä pysähtymisen ja reflektoimisen paikkana.

P. S. Tämän bloggauksen kirjoittamiseen meni kymmenisen minuuttia. Tässä  teille rimaa, joka ei todellakaan ole korkealla, rohkeasti siis bloggaamaan!

4 kommenttia:

  1. Kiitos, Tuija, innostuksesi välittyi hienosti! Inspiroituminen on ehkä parasta, myös feministisen pedagogiikan tutkimuksellisissa teksteissä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tuija tästä avauksesta blogiin! Innolla odotan millaisia näkövinkkeleitä ja fiiliksiä saamme täältä lukea. Minusta on tosi kiinnostavaa myös blogien tutkijana seurailla, että miten erilaista kirjoittaminen on täällä verrattuna yhteisiin Moodle-keskusteluihin.
    Tuntuu, että tuo kiire läpäisee kaiken tekemisen tätä nykyä ja tehokkuus normina. Se on salakavalaa kuinka itse lähtee mukaan eetokseen ja suorittaa asiaa jos toistakin päällekkäin...

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista ja anteeksi etten reagoinut niihin aikaisemmin! Vaalin Barcelonassa kiireetöntä tilaani ja kesää, jota ei Suomessa tänä vuonna ollutkaan!
    Mutta joo Astrid, minustakin on tosi kiinnostavaa se, minkälaista kirjoittamista ja kirjoittavaa toimijuutta erilaiset (netti)tilat tuottavat. Toivon, että tästä tulisi tosiaankin matalan kynnyksen tila.

    VastaaPoista
  4. Mä päädyin vasta nyt oman blogivuoroni myötä kirjoittamaan kommentteja näihin muihinkin, vaikka niitä lueskellut olenkin. Täällä blogissa vallitsee myös sellainen some-maailmassa outo kiireettömyys ja rauha, että voi kommentoida syksyllä kirjoitettua tekstiä tammikuussa. Tavallisestihan kaikki vanhenee jo puolessa päivässä. Kiireettömyys ja kiire, niinpä. Missä määrin kiire on itse valittua ja aiheutettua, missä määrin kiire on normi ja työssä olevan aikuisen ihmisen ainoa hyväksytty olemisen tapa? Poikani (joka on ikävän tarkkanäköinen) sanoo, että en osaa olla ohjelmoimatta itseäni (ja myös vapaa-aikaani) liikaa,ja että luultavasti minulla on myös eläkkeellä koko ajan kiire ja kalenteri täynnä. Ehkä niitä kiireettömiä hetkiä, kuin suojaisia taskuja, voisi tosiaan luoda myös arjen keskelle, vaikkapa tämän blogin äärellä.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Palautteen tyrannia ja lupaus

Yliopisto-opetuksessa on painotettu viime vuosina paljon opiskelijapalautteen merkitystä. Tämä on monella tapaa hyvä asia ja kannustaa k...