Ajattelun keskeltä

Välillä mietin, miten joku ajatus johtaa toiseen, miten eri ajatusketjut syntyvät. Siitä ei saa oikein kiinni.

Taannoisessa esityksessäni Kirjastoesseet #1 ”Norsut piirretään usein luonnollista kokoaan pienempinä” pohdin mielikuvitusta ja kuviteltuja tiloja, ja päädyin lainaamaan Neil Gaimania (2013), joka ylistää kirjastoja ja kuvittelun voimaa ja väittää, että kaikki ympärillämme on ensin kuviteltu, emme vain usein muista sitä; huone ja esineet ympärillämme, kaupunki ja sen talot.

(Post-humanisti voisi tässä kohtaa väittää vastaan ja todeta, että tämä on hyvin ihmiskeskeinen näkökulma, ja niinhän se tietysti onkin).

Kirjastoesseet -esitys on osa tutkimustani ja yritin etsiä jonkinlaista kuvittelun teoriaa.

(Tai ehkä etsiä on turhan aktiivinen sana, ennemminkin toivoin, että kuvittelun teoria jotenkin ilmestyisi minulle, tulisi vastaan ikään kuin ohimennen, koska niinhän asiat usein tulevat.)

(Ja se tuli!)

Joulukuussa olin erityisen innoissani Kirsti Lempiäisen pitämästä luennosta, jossa hän puhui feministisen pedagogiikan etiikasta ja mainitsi yhtenä keinona kuvittelun, kysyen mitä se voisi tarkoittaa opetuksessa. 

”-Kuvittelu (kuvattelu): pyritään kuulemaan, tuntemaan, näkemään

asioita, joita ei ole kuultu, tunnettu, nähty

-pyritään tuomaan esiin

(asioiden, ihmisten väliset) kiinnikkeet ja suhteet, joille ei ole aiemmin

annettu merkitystä

-utooppinen halu: halutaan luoda uudenlainen/toisenlainen

tulevaisuus joka pohjaa uudenlaiseen/toisenlaiseen menneisyyteen ” 

(Lempiäinen 2017)

(Post-humanistikin nyökkää.)

Minusta Lempiäinen tiivisti hienosti kuvittelun yhteiskunnallisen ulottuvuuden, paitsi pedagogisena keinona, myös muutoksen mahdollistajana.

Lähetin Kirstille myöhemmin sähköpostia ja kysyin, mistä voisin lukea lisää aiheeseen liittyen. Lempiäinen suositteli Päivi Mehtosen kanssa kirjoittamaansa artikkelia ”Tutkimuksen lupaukset” sekä jo luennollaan viittaamaansa Clare Hemmingsin kirjaa Considering Emma Goldman. Luin nämä, tilasin Clare Hemmingsin toisen kirjan Why Stories Matter? kirjastoon ja päädyin kuuntelemaan podcastia, jossa haastateltiin Hemmingsia. 

Lempiäisen ja Mehtosen artikkelin luettuani ajattelin tutkimuksen utooppisuutta, tutkimusta kuvitteluna ja mahdollisuutena. Hemmingsin jälkeen pohdin erityisesti hänen ajatustaan historiankirjoituksesta; kun pystyy luomaan historiaa ja uudelleen kirjoittamaan sitä, se tarkoittaa, että luo samalla tulevaisuutta (esimerkiksi kirjoittamalla marginaalisina pidettyjen yhteisöjen historiaa, luo niille samalla tulevaisuutta). Hieno ajatus ajasta ja historian ja tulevaisuuden yhteen kietoutuneisuudesta, mutta myös niistä narratiiveista, joita kirjoitamme ja jotka määrittävät (ja mahdollistavat) meidät (ja tulevaisuuden narratiivit).

Ajatus on kesken. Odotan mihin se seuraavaksi vie.

(Kävin myös uimassa, pesin pyykkiä, laitoin makaronilaatikkoa pojalleni, nukuin päiväunet sohvalla villapeiton alla, keitin teetä, kävin töissä, siis opetin ja kokoustin, yritin kirjoittaa abstraktia tulevaan konferenssiin, lähetin sähköposteja, istuin bussissa ja tulin kotiin, pesin lisää pyykkiä, keitin taas teetä, eli tein kaikkea sitä, mikä on ajattelun ympärillä, ja siis oleellista sille, mutta jää usein näkymättömäksi. Ajattelin myös kaikkea muuta).

Pilvi

 

Gaiman, Neil: “Why our future depends on libraries, reading and daydreaming”, Guardian 13.10. 2013

Lempiäinen, Kirsti: Erot ja etiikka feministisessä pedagogiassa, luento 11.12.2017 Feministisen pedagogian kurssilla

Lempiäinen, Kirsti ja Mehtonen, Päivi: ”Tutkimuksen lupaukset” kirjassa Tutkijan kirja toim. Lempiäinen, Löytty & Kinnunen, Vastapaino 2008

Hemmings Clare: Considering Emma Goldman. Duke Press 2018

https://www.dukeupress.edu/Assets/PubMaterials/978-0-8223-7003-1_601.pdf