Sensitiiviset ja tunteita herättävät tutkimuksen ja luennon aiheet

Työskentelen tutkimustiimissä, joka tekee tutkimusta pääsääntöisesti sensitiivisten teemojen parissa. Tiimissä tutkitaan muun muassa sukupuolittunutta/sukupuolistunutta (koulu)väkivaltaa sekä väkivallattomuuden ehtoja ja mahdollisuuksia, sekä sukupuolta ja valtaa lasten ja nuorten kaverisuhdekulttuureissa. Minä tutkin lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kokemaa yksinäisyyttä. Opetamme myös kaikista näistä teemoista nais- ja sukupuolentutkimuksen oppiaineessa, sekä pidämme myös luentoja muille opiskelijaryhmille.  

Olen kokenut, että nämä aiheet ovat erittäin tärkeitä ja innostavia, mutta myös henkisesti raskaita aiheita tutkia. Jos muistelen väitöskirjaprojektiani jonka aineiston kanssa olen edelleen tiiviisti tekemisissä, erityisesti aineiston tuottamiseen, mutta myös analyysiin, ja tuloksista kertomiseen on liittynyt monenlaisia emotionaalisesti hankalia kohtia. Mainitakseni näistä muuttamia, tutkimushaastatteluja tehdessäni olin usein aika järkyttynyt haastateltavieni kertomasta ja kokemasta, ja jäin usein miettimään, olinko osannut lausua oikeat sanat oikeassa kohtaa, osasinko reagoida sopivalla tavalla, tai jäin pohtimaan, mikä ylipäätään on sopiva tapa reagoida. Useimmiten koin, että responssini oli jotenkin vaisu. En kuitenkaan saanut jälkikäteen negatiivista palautetta toiminnastani haastattelutilanteissa ja lähdin tilanteesta, eli useimmiten haastateltavan kotoa, hyvin ja myöskin kiitollisin mielin. Minulle myös jäi se tunne, että haastattelu oli sujunut haastateltavankin mielestä mukavasti. Siinä suhteessa ajattelen, että ehkä tilanteet sujuivat vähintäänkin kelvollisesti. 

Näihin haastattelutunnelmiin olen vuosien saatossa palannut säännöllisin väliajoin tutkimustyötä tehdessäni. Viimeisimpänä mielessäni on tilanne paria päivää ennen väitöstilaisuutta. Harjoittelin väitöstilaisuuteni lektiota parin kollegan kuunnellessa väitössalissa ja ääneni murtui, kun kerroin haastatteluprosessista. Tulimme kaikki siihen lopputulokseen, että olisi parempi, että en väitöstilaisuuden alussa joutuisi tunnemyrskyyn, ja pohdimme yhdessä keinoja, joilla tältä välttyisin. Ehkä se oli ihan oikea taktiikka siinä kohtaa. 

Entä sitten luentotilanteet tällaisten aiheiden parissa? Aihe saa kuulijat helposti keskittymään ja kuuntelemaan. Keskustelua syntyy helposti. Yllätyksekseni usein luennoilla olevat kertovat välillä hyvin omakohtaisiakin kokemuksia yksinäisyydestään ja ehkä vieläkin enemmän kokemastaan kouluväkivallasta. Omista parisuhdeongelmistakin on keskusteltu. Taas olen siinä tilanteessa, että pohdin, miten on syytä opettajana ja tutkijana reagoida, miten kommentoin, mitä vastaan? Emme ole kahdestaan salissa, vaan meitä on siellä pari- kolmekymmentä. Näistäkin tilanteista on tullut tunne itse tilanteessa, kuten myös jälkikäteen, että no olinkohan liian lattea ja toteava, jäiköhän asia nyt ilmaan roikkumaan, miltä opiskelijasta jäi tuntumaan kokemuksensa jakaminen? Miltä kuulijoista tuntuu luennon jälkeen? Jäävätkö asiat mieleen pyörimään, käsiteltiinkö niitä niin, ettei päällimmäinen tunne ole esimerkiksi toivottomuus? Toisaalta olen myös ajattelut, että luennolla oli varmaankin sen verran turvallinen tila, että kuulija halusi ja pystyi kertomaan omakohtaisia vaikeita kokemuksiaan meille kaikille. 

Päätän luennon aiheesta aina keskusteluun yksinäisyyden kokemuksen lieventämisen ja ennaltaehkäisyn mahdollisuuksista. Vaikean yksinäisyyden lievittäminen ja ennaltaehkäisy, ja kouluväkivallan kitkeminen ovat hyvin vaikeita ja monimutkaisia asioita joihin en tutkijana voi antaa yksiselitteisiä ”kikkoja”, mutta pyrin kyllä siihen, että viimeinen tunne ei ole suuri epätoivo, vaan vaikkapa päättäväisyys toimia.  

Olen keskustellut näistä asioista kollegojen kanssa, mutta kyllä varmaankin jonkinlainen virallisempi työnohjaus voisi olla paikallaan! Onkohan suomalaisissa yliopistoissa saatavilla tämän kaltaista tukea? Olisikohan feministisestä pedagogiikasta apua ja hyötyä näissä pohdinnoissani? Olen jälkimmäisen suhteen toiveikas ja uskon että kurssin jatkuessa näistä teemoista voidaan keskustella ja oppia uutta. 

-Anna-